Hautaan siunaaminen

 

Läheisen ihmisen kuolema koskettaa. Monet omaiset eivät oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä ja mistä aloittaa. Luontevaa on kääntyä kirkkoherranviraston ja hautaustoimiston puoleen.

Kirkkoherranvirastossa

  • Annetaan ohjausta hautausjärjestelyissä. Sinne toimitetaan myös lääkärin antama lupa hautaamiseen.

  • Sovitaan siunauksen toimittamisen ajankohdasta. Siunauksen toimittaa seurakunnan kirkkoherra tai hänen poissa ollessaan sijaisuuksia hoitava pappi ja kanttori. Lähempänä siunauspäivää pappi ottaa yhteyttä omaisiin. Mikäli toimituksen suorittaa muu kuin oman srk:n pappi, on ajankohdasta sovittava kirkkoherran kanssa ennen toimitusajan varaamista.

  • Sovitaan seurakuntamestarin kanssa kuolinkellojen soitosta. Kelloja soitetaan arkisin ma-pe klo 9 -16 välillä tai erikseen sovittuna aikana.

  • Sovitaan seurakuntamestarin kanssa hautapaikasta. Tarvittaessa voidaan käydä hautausmaalla valitsemassa hautapaikka. Omaisten toivotaan tuovan haudalle havuja n. yhden sylillisen hautakatteen peitoksi.

  • Sovitaan siunauksen jälkeisestä muistotilaisuudesta. Seurakunnan tiloissa tapahtuvan muistotilaisuuden tarjoilusta sovitaan seurakuntatalon emännän kanssa. Hän on varmimmin tavattavissa viikolla keskiviikosta lähtien ja asioista voidaan sopia myös puhelimitse.

 

Siunaustilaisuus

Siunaustilaisuus toimitetaan kirkossa tai hautausmaalla lauantaisin tai perjantaisin. Muutkin päivät käyvät, kunhan siitä sovitaan. Veisattavista virsistä ja mahdollisista toimitukseen liittyvistä erityistoiveista sovitaan papin ja kanttorin kanssa. Virren sijasta voi olla soitinmusiikkia tai lauluesitys. Kirkossa on seurakunnan puolesta kukat vain alttarilla. Mahdollisista lisäkoristeluista huolehtivat omaiset, samoin muistotilaisuuden kukkakoristelusta.

Lähimmät omaiset kokoontuvat n. 15 minuuttia ennen sovittua siunaushetkeä vainajan säilytys-huoneen (kellotapuli) luo. Suntio on tavoitettavissa ennen siunaustilaisuuden alkua kirkosta. Arkun kantamiseen tarvitaan tavallisesti kuusi henkilöä, joista osa voi olla myös naispuolisia. Kulkue lähtee kohti kirkkoa, kun kirkonkellot alkavat soida. Arkun kuljetus tapahtuu pääpuoli edellä.

Arkku kannetaan urkujen soidessa kirkkoon. Arkku lasketaan alttarin eteen niin, että väliin jää tilaa siunausta toimittavalle papille. Kun arkku on laskettu alttarin eteen, hiljentyvät kantajat arkkuun päin kääntyneenä suruhymnin ajaksi. Sen jälkeen he siirtyvät penkkeihin ja saattoväki istuutuu.

Siunaustilaisuudessa seurakunta saattelee vainajan haudan lepoon odottamaan ylösnousemuksen aamua Jumalan armoon ja Raamatun lupauksiin luottaen.

Siunaustilaisuuden kulku:

1. Virsi

2. Kukkien lasku

3. Virsi tai laulu

4. Siunaus

5. Virsi
 

Kukkien lasku voi olla myös siunaustilaisuuden lopussa. Siunauksen kaava löytyy Virsikirjan liiteosastosta. Kukkalaitteiden laskun aloittavat lähiomaiset ja ne laitetaan arkun sivulle lattialle. Loppuvirren jälkeen kukkalaitteet haetaan pois. Tämän jälkeen kantajat tulevat arkun luo ja surumusiikin soidessa lähtevät kantamaan arkkua kirkosta.

Kukkalaitteet voidaan laskea vasta haudalla, jolloin siunaus tulee aina heti alkuvirren jälkeen.

Haudalla

Kun arkku on laskettu hautaan, asetetaan päälle kuusenhavuilla peitetty hautakate, jolle kukkalaitteet lasketaan. Päätteeksi voidaan veisata yhteinen virsi (esim. 377). Omaiset esittävät kutsun muistotilaisuuteen, jos sellainen on järjestetty.


Muistotilaisuus

Omaiset vastaavat muistotilaisuuden järjestämisestä ja sisällöstä. Pyydettäessä pappi ja kanttori osallistuvat muistotilaisuuteen. Muistotilaisuus voi olla kotona tai seurakunnan tiloissa tai muualla. Seurakunnalla on tarjota muistotilaisuutta varten seurakuntakoti.

Veteraanit

Omaiset ilmoittavat papille, mikäli vainaja on veteraani. Veteraanihautauksessa suntio asettaa veteraaniyhdistyksen/sotainvalidiyhdistyksen lipun ja Suomen lipun lipputelineisiin. Sotaveteraanin arkulle tuovat viimeisen seppeleen veteraani-järjestön edustajat. Tämän aikana soitetaan Heikki Klemetin Oi, kallis Suomenmaa. Saattoväki seisoo hymnin ja seppeleen laskun ajan.


Hautajaisten jälkeen

Vainaja liitetään seurakunnan yhteiseen esirukoukseen siunauspäivää seuraavan sunnuntain pääjumalanpalveluksessa. Kuolleitten nimien lukua omaiset kuuntelevat joko seisaaltaan tai istuen. Syksyisin pidettävään sururyhmään ovat surijat tervetulleita. Keskusteluapua saa kirkkoherralta tai diakoniatyöntekijältä.

Kirkossa ja seurakuntakodilla on myös induktiosilmukka huonokuuloisia varten