Missattu messu
Missattu messu
Kirkossa on ollut käytössä uudistettu jumalanpalvelus jo lähes 10 vuotta. Jumalanpalvelusuudistusta tehtiin aikoineen pitkään ja hartaasti; kokeiltiin monissa erilaisissa seurakunnissa. Innostuneina sitä odotettiin ja jälki näyttikin hyvältä. Seurakuntiin tuotettiin runsaasti jumalanpalvelusaineistoa, saatiin monipuolinen käsikirja ja perusteellinen jumalanpalvelusopas. Uskottiin jumalanpalveluksen uudistuvan.
Lähes kymmenen vuoden jälkeen voi sanoa, että ei tapahtunut mitään tai tapahtui kuten sadussa keisarin uusista vaatteista. Messu ei uudistunut, saatiin vain uudet messusävelmät, joita niitäkin kauan kritikoitiin. Jo ennen mesu-uudistusta monissa seurakunnissa vapaaehtoiset toimivat tekstinlukijoina, lauloi- vat kuoroissa ja laulurymissä, keräsviät kolehtia ja toimivat ehtoollisavustajina.
Mutta yhdessä seurakuntalaisten kanssa toteutettu messu jäi pääosin haaveeksi.
Jumalanpavelusuudistuksen jälkeen kirkkojen piti täyttyä, mutta toisin kävi. Ne ovat vielä tyhjempiä. Kirkossakäynti on monin paikoin romahtanut. Suurissa seurakunnissa voi jumalanpalveluksessa olla 25 osallistujaa. Kalliiksi tulee.
Messu-uudistuksen esteenä näen kolme tekijää: papit, kanttorit ja kirkkossakäyvä seurakunta.
- Papit koulutettiin messuun turhan ohuesti. Heitä ei osattu aivopestä uuteen ajattelutapaan. Liian moni pappi yritti hoidella jumalanpalvelukset samaan tapaan kuin aikaisemminkin. Edelleen jumalanpalveluksemme ovat pääosin papin hrjoittamaan käsikirjan lukemista sanasta sanaan. Edelleen papit luulevat, että jumalanpalvelus on sekoitus oppeeraa ja näytelmää, jossa heillä on päärooli ja että jumalanpaveluksen onnistuminen on kiinni pääroolin esittäjän osaamisesta.
Papin olisi tajuttava, että jumalanpalvelus on kuitenkin surkeaa oopperaa
ja vielä huonompaa näytelmää. Jos ihminen haluaa kuulla oopperaa, hän ei
tule hakemaan sitä kirkosta. Jos ihminen haluaa nähdä hyvää näytelmää,
hän menee teatteriin.
2. Kanttorit ovat kirkkomuusikoita. Heidät on koulutettu selviytymään erilai-
sista messuista ja sävelmäsarjoista. Lisäksi heidät on oikein erikoiskoulu-
tettu säestämään virsiä, omalla osaamisalueillaan todellisia mestareita.
Luultavasti hekin ovat astuneet sisään uuteen jujmalanpalvelukseen se
vanha jumalanpalvelus mielessään. Ilmeiesesti he ajattelevat, että heidän
on tarjottava seurakunnalle vain kirkkomusiikkia. Ilmeisesti hekin ajatteevat
papin tavoin jumalanpalvelusta vain esityksenä.
3. Seurakunta on yleensä melko konservatiivinen ja pelkää muutoksia. Sen
mielestä kaikki kirkolliset uudistukset ovat pahasta. Ei sen rauhaa passaa
häritä. Mitä jos nouseekin väärässä paikassa seisomaan? Mitä, jos minä
en osaakaan? Oikeassa seurakunta oli siinä, kun se kysyi, mitä noita
messusävelmiä turhaan uudistettiin, kun mentiin kaiken lisäksi vielä huo-
nompaan suuntaan? Eikä seurakunta tiennyt jumalanpalvelusuudistuksesta
tuon taivaaallista, kun papit ja kanttorit eivät osanneet selittää, mitä muuta
olisi pitänyt uudistaa kuin messusävelmät.
Monissa seurakunnissa on jumalanpalvelusten rinnalle kehitetty uusia messuja, joita pidetään sunnuntsin iltapäivällä tai illalla. Ne ovat paljon vapaampia ja ehkä tapahtuvat jumalanpalvelusuudistuksen hengessä. Näistä messuista on tullut pääosin suosittuja. Kun päiväjumalanpalveluksessa on 20-50 ihmistä, voi siinä vapaammin toimitetussa olla 200-500. Onko tässä mitään järkeä? Milestäni ei.
Miksei näitä kahta voida yhdistää. Jos seurakunnassa on kehitetty toimiva jumalanpalvelus, miksei siitä voida tehtä sen seurakunnan päiväjumalanpalve- lusta?
Työskennellessäni Alajärven seurakunnassa aloimme kehitellä hyvin vapaasti toimitettua jumalanpalvelusta, joka sai nimekseen "karismaattinen messu". Itse olin siitä hyvin innostunut ja monilta seurakuntalaisilta tuli yllättävän myönteistä palautetta. Messun ideana oli, että sitä valmistettiin niin vähän kuin mahdollista.
Messuna aikana seurakuntalaiset ehdottivat veisattavia virsiä, tekstinlukijat kutsuttiin extempore, esirukous toteutettiin Tuomasmessun tavoin, vastausmu- siikkina oli kirkossa kiertävä mikrofoni, johon seurakuntaliset saivat kertoa tekstin herättämiä ajatuksia, jne.
Karismaattisesta messusta ei tullut Alajärven seurakunnan päämessua, siitä tuli yksi erikoismessu monien muiden messujen joukkoon. Ja näinhän kirkossa useim- miten käy. Jumalanpavleukset pidetään sillä "virallisella" kaavalla niin kauan kuin yksikin käy kirkossa; erikoismessuja toimitetaan joskus.
Onhan se perinteinen kaikille helpompi ratkaisu. Ei tarvitse paljon suunnitella eikä rasittaa aivoja. Sieltähän ne kaikki löytyvät: Käsikirjasta! Ei muuta kuin vain mylly pyörimään ja homma on taas sillä kertaa hoidettu. Olihan kirkossa edes kourallinen väkeä, vaikka ei ollut mitään erikoista!
Jeesuksen kertomassa hyvä Paimen-vertauksessa tallella oli 99 lammasta ja vain yksi hukassa. Nykyään tallella on yksi lammas ja 99 hukassa. Pitäiskö tehdä jotakin, jotta edes toinen lammas löytyisi?
Esko Kallio
Jumalanpalverlus - kuin vaivaispoika